AIKAKAUSLEHDEN HIILIJALANJÄLKI VOISI LÄHESTYÄ NOLLAA

tekstit: Jane Garner
kuvat: Herman, BBC, Ilpo Musto

 

Nyt puhutaan hiilijalanjäljestä, mutta seuraava kisa käydään printin ja sähköisen median ympäristöetujen välillä

Aikakauslehtiala on jo vuosikymmeniä ollut hyvin tietoinen ympäristövaikutuksistaan. Ensin kannettiin huolta valkaisun vaikutuksista, siitä päästiin vähitellen sertifiointiin, ja nyt kaikki mittaavat hiilijalanjäljen kokoa.

 

 

Periodical Publishers Association (PPA) oli Isossa-Britanniassa ensimmäinen teollisen alan toimija, joka kehitti jäsenilleen ilmaisen hiilijalanjälkilaskurin. Tästä oli innoissaan varsinkin järjestön hallituksen puheenjohtaja Peter Phippen .

Phippen on myös BBC Magazinesin toimitusjohtaja ja kansainvälisen aikakauslehtijärjestö FIPP:n johtaja.

Phippen ja BBC Worldwiden eettisistä hankinnoista ja ympäristöpolitiikasta vastaava johtaja David Halford keskustelivat Griffinin kanssa tärkeimmistä ympäristöasioista – ja kumosivat joitakin myyttejä.

Phippenin kunnianhimoinen tavoite on, että aikakauslehtien hiilijalanjälki on nolla.

"On mahdollista, että voisimme päästä tilanteeseen, jossa aikakauslehden tuottama hiilijalanjälki olisi lähellä nollaa. Ei ole mitään syytä, miksi paperiteollisuus ei tavoittelisi tätä, sillä sen tuotehan ei synnytä hiilidioksidia, vaan puu on niin uusiutuvaa kuin olla voi."

Sitten hän lisää vinosti hymyillen: "Mutta kaikki, mitä sen jälkeen tehdään, mutkistaakin asiaa."

Tämä ei kuitenkaan ole Phippenin ainoa yllättävä kommentti. Hän väittää myös, että kierrätysargumentti on hämmentävää, ja että paperinvalmistuksen ja internetin vastakkainasettelu on yhtä lailla harhaanjohtavaa.

 

 

BBC Magazinesin toimitusjohtaja ja aikakauslehtien maailman-järjestö FIPP:n johtaja Peter Phippen uskoo, että aikakauslehtituotannon hiilijalanjälki voisi olla lähes olematon.

Tiedontarve hiilijalanjäljestä on valtava

"Suurin osa hiilijalanjäljestä syntyy sellun ja paperin valmistuksessa. Näin osoittavat PPA:n Isossa-Britanniassa tekemät ja Time Inc:n ja muiden muualla tekemät mittaukset. Osuus on 50–60 prosentin luokkaa koko tuotteen elinkaaren aikaisista hiilipäästöistä. Ja suurin osa siitä liittyy energiaan," Phippen sanoo.

Toiseksi suurin hiilijalanjäljen aiheuttaja on painaminen, jonka osuus on noin 25 prosenttia. Seuraavina tulevat viimeistely ja jakelu.

"Aikakauslehden tuotannossa suurin yksittäinen hiilijalanjäljen kokoon vaikuttava tekijä on energianlähde. Energia voi olla peräisin hiilivoimalasta tai uusiutuvista lähteistä, joten jokaisen aikakauslehden hiilijalanjäljen mittaustulos voi olla erilainen, riippuen siitä, mistä paperi tulee," Phippen jatkaa.

"Tämä muuttuja on aikakauslehdille ominaista, ja tähän paperinvalmistajien on tartuttava. UPM valmistaa paperia eri maissa, joten energianlähteet vaihtelevat. Mutta UPM on myös ryhtynyt toimenpiteisiin ja investoinut biomassapohjaiseen energiantuotantoon."

"Hiilijalanjäljestä eivät kysele pelkästään hallitus ja kuluttajat vaan myös kaupat ja kustannussopimusasiakkaat. Tiedontarve on valtava ja tulee yhä kasvamaan," Phippen sanoo.

"Asiaan liittyy tärkeää kuluttajakeskustelua ja yksi harhakäsitys. Monien kuluttajien mielestä puiden kaataminen on pahasta. Älkää painako – säästäkää puita… Ei osata tehdä eroa sademetsien ja hyvin hoidettujen nuorten metsien välillä."

"Paperiteollisuuden toimijoille on kaksin verroin tärkeää tehdä ympäristötyötä. On tehtävä asiat oikein ja tehtävä itselleen selväksi, miksi tässä on kyse erittäin kestävästä teollisuudesta. Yleisö on kuitenkin omaksunut vain tarinan toisen puolen."

Tästä päästäänkin sertifiointiin. "BBC Magazinesin ja ympäristöjärjestöjen näkemyksen mukaan FSC on paras sertifiointi-järjestelmä. Se ei tarkoita, etteikö PEFC olisi luotettavaluotettava, mutta sillä ei ole vielä kansalaisjärjestöjen tukea, minkä vuoksi viestin välittäminen kuluttajille on vaikeampaa."

This brings him to certification, which helps reinforce the message: “The view at BBC Magazines and the environmental NGOs is that the best certification scheme is FSC. That is not saying PEFC is not reliable but it does not yet have the full support of the NGOs so it makes the story to the consumer much harder.”

 

 

Worldwiden eettisestä hankinnasta ja ympäristöpolitiikasta vastaava johtaja David Halford on tyytyväinen, koska Ison-Britannian aikakauslehtiala on jo ylittänyt hallituksen asettamat kierrätys-tavoitteet.

Uusiopaperinkin valmistus vie energiaa

Phippen ja Halford haluavat vahvistaa vastuullisen puunhankinnan sanomaa, mutta he panisivat vähemmän painoa kierrätykselle.

Phippen väittää: "Puhe kierrätyksestä on harhautusta! Valitettavasti siitä puhutaan edelleen. En todellakaan vastusta uusiopaperia, mutta on harhaanjohtavaa väittää, että se on luontaisesti parempi vaihtoehto kuin ensiökuidusta valmistettu paperi. Kaikki paperinvalmistus, mistä kuidusta tahansa, vaatii energiaa, ja se on olennaisempi kysymys."

Halford kuitenkin korostaa tukevansa kulutuksen jälkeistä kierrättämistä, mikä on välttämätöntä kaatopaikoille päätyvän jätemäärän vähentämiseksi.

"Paras vaihtoehto on käyttää keräyspaperi raakaaineena. Jos vaihtoehtoina ovat keräyspaperin kuljettaminen toiselle puolelle maailmaa tai sen käyttö energiaksi, paras valinta on se, jolla on pienimmät ympäristövaikutukset. Mutta ensiökuidusta valmistettua keräyspaperia tarvitaan kuitenkin sanomalehtien valmistukseen, sillä sanomalehtipaperi on lähes sata - prosenttisesti kierrätettyä. Lähes tuoretta kuitua tarvitaan mukaan, jotta sanomalehtipaperin laatu säilyisi. Ensiökuidusta tehdyt aikakauslehdet ovat tässä prosessissa olennainen raaka-aine."

"Kaikissa aikakauslehdissämme on kierrätyksestä muistuttava logo. Hallituksen teollisuudelle asettama tavoite on 70 prosenttia vuoteen 2013 mennessä, mutta aikakauslehtiala ylitti tavoitteen jo vuonna 2008, luku oli 72 prosenttia. Lisäksi kaikki myymättömät lehtemme kierrätetään."

Halford tähdentää myös, että kysymys sertifioidusta raaka-aineesta otettiin esille 15 vuotta sitten, mutta vasta tänä vuonna BBC Magazines saavutti tavoitteensa painaa kaikki lehtensä FSC-sertifioidulle paperille.

 

 

Pari myyttiä on murrettava

Phippen arvelee, että seuraavan 15 vuoden aikana paperiteollisuuden Suuri Kysymys todennäköisemmin koskettelee paperille painetun ja digitaalisen viestinnän välistä suhdetta tiedon välittäjinä.

"On luultavaa, että syntyy keskustelua ympäristönäkökulmasta paperituotteet vastaan digitaaliset tuotteet. Meidän täytyy heti murtaa kaksi myyttiä. Toinen on se, että puiden kaataminen ja paperituotteiden jakelu on pahasta. Ja toinen myytti on, että nettisivujen tai sähköisen lehden käyttö ei jätä minkäänlaista hiilijalanjälkeä."

"Tosiasiassa palvelimet ja kotitietokoneet käyttävät melkoisesti energiaa. Ei ole niin, että toinen on paha ja toinen parempi. Molempien tulisi tähdätä hiilijalanjälkeä aiheuttavan energian kulutuksen vähentämiseen."