SÄHKÖMARKKINAT AVAUTUMASSA

 

Sähkö on yksi niistä harvoista tuotteista, jotka eivät liiku EU:n alueella vapaasti maasta toiseen – vielä.

Jos sähköä voisi varastoida ja kuljettaa vaikka junalla tai laivalla, Euroopassa olisi ollut yhteiset, vapaat sähkömarkkinat jo vuosia. Sähkö pitää kuitenkin siirtää paikasta toiseen siirtoverkoissa, ja siirtokapasiteetin niukkuus rajoittaa tuotteen vapaata liikkumista.

Nyt Euroopan sähkömarkkinat ovat integroitumassa ja avautumassa kilpailulle. Siihen tarvitaan kahta asiaa: vahvoja siirtoverkkoja maasta toiseen ja yhteisiä pelisääntöjä kaupankäynnistä. Ja tietysti poliittista tahtoa EU:n eri maissa.

Siirtoverkkojen rakentaminen on kallista, mutta raha ei kuitenkaan ole suurin pullonkaula. Eurooppalaiset verkkoyhtiöt ovat valmiita rakentamaan, kunhan vain lupia heltiäisi. "Lupia on todella vaikea saada, sillä kansalaiset vastustavat ankarasti verkkojen rakentamista. Kyseessä on nimby-ilmiö, eli ei minun takapihalleni," toteaa Suomen kantaverkon omistavan Fingrid Oyj:n toimitusjohtaja Jukka Ruusunen .

 

Jukka Ruusunen arvioi, että yhteiset pohjoismaiset ja keskisen Länsi-Euroopan sähkömarkkinat voisivat yhdentyä piankin, jo vuonna 2010.

 

Pohjoismaat ovat olleet edelläkävijöitä sähkön kansainvälisessä kaupassa, ihan maailman mittakaavassakin. "Yhteistyöstä sähköyhtiöiden välillä on kokemusta jo yli 40 vuoden ajalta, ja pohjoismaiset sähkömarkkinat alkoivat avautua jo 90-luvun alussa," Ruusunen sanoo.

Manner-Euroopassa markkinoiden avautuminen on lähtenyt keskisestä Länsi-Euroopasta eli alueelta, johon kuuluvat Saksa, Ranska ja Benelux-maat. "Siellä tehdään töitä vähän samaan tapaan kuin me täällä pohjoisessa teimme aikanaan, ja samalla käydään keskusteluja sitä, kuinka Pohjoismaat tulisivat näihin markkinoihin mukaan."

Ruusunen arvioi, että yhteiset pohjoismaiset ja keskisen Länsi-Euroopan sähkömarkkinat voisivat yhdentyä piankin, jo vuonna 2010. "Sähkökaupan sääntöjä hiotaan valmiiksi, ja ensi vuonna niiden pitäisi olla kunnossa. Siirtoyhteyksiä tietysti tarvitaan, ja pitkälti on kyse siitä, kuinka vahvat yhteydet Pohjoismaiden ja Manner-Euroopan välille saadaan."

 

Käyttövarmuus on isommassa järjestelmässä parempi. Jos sähköstä alkaa jossakin maassa olla pulaa, sitä tuodaan toisesta maasta johtoja pitkin.

Näin syntyvät markkinat olisivat kooltaan 1 500 terawattituntia, kun koko Euroopan sähkömarkkina on 3 000 terwattituntia. Vertailun vuoksi: Suomen sähkönkulutus on 90 terawattituntia vuodessa ja Pohjoismaiden yhteensä 400 terwattituntia.

Ruususen mukaan avoimet sähkömarkkinat ovat myös keino toteuttaa EU:n yhteistä ilmastopolitiikkaa, mikä olisi vaikeaa ilman yhtenäistä infrastruktuuria. "Kun on isompi järjestelmä, siihen on helpompi tuoda uusiutuvaa energiaa. Tuulivoimaa yleensä käytetään esimerkkinä. Ne maat, joissa on paljon tuulivoimaa, voivat joutua ongelmiin ilman siirtoyhteyksien tuomaa lisäkapasiteettia."

Kaiken kaikkiaan käyttövarmuus isommassa järjestelmässä on parempi. Kuluttajien kannalta yhteiset sähkömarkkinat tarkoittavat, että valot eivät sammu. Jos sähköstä alkaa jossakin maassa olla pulaa, sitä tuodaan toisesta maasta johtoja pitkin. Pitkällä aikavälillä myös sähkönhinta Euroopassa yhtenäistyy, Ruusunen uskoo.

Yksittäiselle markkinasähkön myyjälle, kuten muun muassa UPM:lle, avautuminen merkitsee suurempia markkinoita ja mahdollisuuksia tehdä investointeja muihin maihin, kun pelisäännöt ja toimintamallit ovat samanlaisia.